Paikallinen rasvanpoltto eli rasvakudoksen väheneminen tietyltä kehon alueelta kohdennetun harjoittelun avulla on pitkään ollut kiistanalainen aihe liikuntatieteissä. Vaikka perinteinen näkemys on ollut, että rasvan väheneminen tapahtuu tasaisesti koko elimistössä, viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet esiin mahdollisuuden, että paikallinen vaikutus voi olla ainakin osittain mahdollinen.
Rasvanpolton perusperiaatteet
Rasvanpoltto perustuu negatiiviseen energiatasapainoon, jossa energiankulutus ylittää energiansaannin. Yleisesti ottaen keho ei polta rasvaa pelkästään yhdeltä alueelta, vaan rasvakudos vähenee koko kehosta aineenvaihdunnan säätelemin mekanismein. Kuitenkin yksilöiden välillä on vaihtelua siitä, mistä rasva ensisijaisesti vähenee.
On tärkeää huomioida, että harjoituksen aikainen rasvanpoltto ei ole sama kuin kokonaisrasvanpoltto. Vaikka tietyn alueen lipolyysi voi lisääntyä harjoituksen aikana, tämä ei tarkoita, että rasvakudos kyseiseltä alueelta vähenisi pitkällä aikavälillä. Rasvahappojen mobilisaatio on vain yksi osa rasvanpolttoprosessia, ja ne tulee myös hapettaa energiaksi ennen kuin pysyvä rasvan väheneminen tapahtuu.
Paikallisen rasvanpolton tutkimusnäyttöä
Useat tutkimukset ovat pyrkineet selvittämään, voiko tietyllä alueella tehty harjoittelu vaikuttaa paikalliseen rasvanpolttoon. Alla on käsitelty joitakin tärkeitä tutkimuksia aiheen parissa:
- Scotto di Palumbo (2017) – Effect of combined resistance and endurance exercise training on regional fat loss – Tutkimuksessa havaittiin, että yhdistetty voimaharjoittelu ja kestävyysharjoittelu saattaa vaikuttaa alueelliseen rasvanvähennykseen, mutta tulokset eivät olleet johdonmukaisia.
- Paoli (2021) – Effect of an endurance and strength mixed circuit training on regional fat thickness: The quest for the ’spot reduction’ – Tutkimuksessa tarkasteltiin sekamuotoisen circuit-harjoittelun vaikutuksia alueelliseen rasvanvähennykseen. Tulokset viittasivat siihen, että yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu voi edistää paikallista rasvanpalamista.
- Stallknecht (2007) – Are blood flow and lipolysis in subcutaneous adipose tissue influenced by contractions in adjacent muscles in humans? – Tutkimus osoitti, että lihasten supistuminen lisää verenkiertoa ja lipolyysiä (rasvan hajoamista) niiden ympärillä olevassa ihonalaisessa rasvakudoksessa. Tämä tukee ajatusta siitä, että paikallinen lipolyysi on todistettu ilmiö ja se on vauhdikkaampaa harjoittelevan lihaksen ympärillä kuin levossa olevan lihaksen kohdalla.
- Vispute (2011) – The effect of abdominal exercise on abdominal fat – Keskivartaloharjoittelun vaikutuksia tarkasteleva tutkimus osoitti, että pelkät vatsalihasliikkeet eivät merkittävästi vähentäneet vatsan alueen rasvakudosta.
- Ramirez-Campillo (2022) – A proposed model to test the hypothesis of exercise-induced localized fat reduction (spot reduction), including a systematic review with meta-analysis – Meta-analyysi ja systemaattinen katsaus esitti hypoteesin, jonka mukaan kohdennettu harjoittelu yhdistettynä aerobiseen harjoitteluun saattaisi lisätä paikallista rasvanvähennystä. Kuitenkin meta-analyysin kokonaisnäkemys oli negatiivinen, eikä se tarjonnut vahvaa näyttöä paikallisen rasvanpolton tehokkuudesta pitkällä aikavälillä.
- Brobakken (2023) – Abdominal aerobic endurance exercise reveals spot reduction exists: A randomized controlled trial – Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus antoi viitteitä siitä, että vatsan alueelle kohdennettu aerobinen harjoittelu saattaa tuottaa paikallista rasvanpolttoa.
- Mokhtar (2015) – Effect of abdominal resistance exercise on abdominal subcutaneous fat of obese women: A randomized controlled trial using ultrasound imaging assessments – Tässä tutkimuksessa paikallista rasvanpolttoa ei havaittu, mutta harjoittelematon ryhmä ylipainoisia henkilöitä poltti rasvaa keskivartalosta energiavajeessa riippumatta harjoittelusta. Tämä osoittaa, että energiavajeen seurauksena rasvan väheneminen voi tapahtua alueilla, joissa rasvanpoltto on luonnostaan aktiivisempaa.
Mahdolliset mekanismit
Paikallisen rasvanpolton mahdolliset mekanismit liittyvät verenkierron ja lipolyysin paikalliseen lisääntymiseen. Kun lihas aktivoituu, sen ympärillä oleva kudos kokee verenvirtauksen kasvua ja paikallinen rasvan vapautuminen voi tehostua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rasva automaattisesti poltettaisiin samasta paikasta, vaan sen edelleen hyödyntäminen energiaksi riippuu monista tekijöistä, kuten harjoituksen intensiteetistä ja kestosta. Keskeistä olisi tarkastella rasvanpolton nopeutta harjoitellulla alueella suhteessa muuhun rasvan vähentymiseen.
On siis huomioitava, että vaikka paikallinen lipolyysi voi lisääntyä harjoituksen aikana, se ei välttämättä johda krooniseen rasvan vähenemiseen kyseiseltä alueelta. Jotkut tutkimukset ovat havainneet, että intensiivinen harjoittelu (esim. voimaharjoittelu) voi jopa vähentää ihonalaisen rasvakudoksen verenkiertoa ja lipolyysiä. Lisäksi akuutti lipolyysin lisääntyminen ei automaattisesti johda pitkäaikaiseen rasvakudoksen pienenemiseen, sillä rasvahappojen hapettaminen energiaksi vaatii useita fysiologisia prosesseja. Aerobinen koko kehon harjoittelu kuluttaa enemmän kaloreita kuin paikallinen harjoittelu, ja näin ollen yleinen suositus rasvanpudotukseen on koko kehon harjoittelun suosiminen.
Johtopäätös
Paikallinen rasvanpoltto ei ole ensisijainen keino rasvakudoksen vähentämiseen, mutta tutkimus antaa viitteitä siitä, että kohdennettu harjoittelu voi osaltaan vaikuttaa vaikeasti häviäviin alueisiin. Yhdistetty voimaharjoittelu ja aerobinen harjoittelu saattaa tarjota etuja niille, jotka pyrkivät vaikuttamaan tiettyihin kehonosiin. Kuitenkin, pysyvä ja tehokas vähennys rasvakudoksessa edellyttää kokonaisvaltaista harjoittelua ja terveellisiä elämäntapoja. Loppukaneettina: paikallinen lipolyysi ei automaattisesti tarkoita pitkäaikaista rasvakudoksen vähenemistä, vaan kokonaisenergiankulutus on edelleen ratkaisevassa asemassa rasvanpoltossa.
